MIKSI UUSI TESTAMENTTI EI SANO SUORAAN?

 Miksi Jeesus ei sanonut kaikkea suoraan?

Markus 4:33 Monilla tämänkaltaisilla vertauksilla hän puhui heille sanaa, sen mukaan kuin he kykenivät kuulemaan;
4:34 ja ilman vertausta hän ei puhunut heille. Mutta opetuslapsillensa hän selitti kaikki, kun he olivat yksikseen.

Joh. 16:12 Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa.
16:13 Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.

Jos Jeesus kannatti täyttä, sukupuolesta riippumatonta, tasa-arvoa, miksi hän ei sanonut sitä suoraan, tai miksi hän ei esimerkiksi asettanut naisia kahdentoista apostolin joukkoon?

-Jeesuksen sanoman painopiste olisi siirtynyt kehällisiin seikkoihin, synnistä pelastumisesesta yhteiskunnallisiin epäkohtiin.

-Tätä ei olisi kyetty vielä kantamaan.

-Naisaopostolilla Jeesuksen aikana ei olisi ollut tarvittavaa uskottavuutta.

Miksi Paavali ei sanonut kaikkea suoraan?

9:19 Sillä vaikka minä olen riippumaton kaikista, olen tehnyt itseni kaikkien palvelijaksi, voittaakseni niin monta kuin suinkin,
9:20 ja olen ollut juutalaisille ikäänkuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; lain alaisille ikäänkuin lain alainen, vaikka itse en ole lain alainen, voittaakseni lain alaiset;
9:21 ilman lakia oleville ikäänkuin olisin ilman lakia - vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa - voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia;
9:22 heikoille minä olen ollut heikko, voittaakseni heikot; kaikille minä olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia.

-Paavalilla oli samankaltaisia syitä kuin Jeesuksella. (Katso edellistä kappaletta.)

Miksi pakanakaupungeissa ei puhuttu suoraan?

Vastaus: Mooseksella oli julistajansa joka kaupngissa. Apt. 15:21

"Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin", Apt. 15:29.   Ei siis "niin pelastutte".

JEESUS VALITSI MIESAPOSTOLEITA

 Kaikki 12, joille Jeesus antoi apostolin nimen, olivat miehiä. Eikö tämäkin todista, että seurakunnan vanhimmistoon voi siunata vain miehiä? 

Tuleeko aina toimia niin kuin Jeesus toimi? Tuleeko aina toimia niin kuin Uuden testamentin tapahtumissa toimittiin? Onko rakkauden osoittaminen lähimmäiselle toteutettava tämän jalkoja pesemällä? Onko juomaveden lisäksi juotava myös "vähän viiniä? Miten tulee toimia hiusten pituuden ja kultakorujen suhteen?

Taitaa olla niin, että vähänkin Uutta testamenttia lukeva oivaltaa, ettei Raamatussa esiintyviä käytäntöjä pidä järjestelmällisesti noudattaa nykyajan seurakunnissa. Jotkut käytännöt ovat sopivia sellaisenaan meillekin, mutta joskus on löydettävä ajallemme paremmin sopiva tapa toteuttaa Raamatun ikuisia periaatteita. Esimerkkinä tästä olisi jalkojen pesun korvaaminen vaikkapa saunan lämmittämisellä kotiimme pitkän matkan takaa tulleelle vieraalle.

Miksi Jeesus valitsi kaksitoista miestä? Miksei esimerkiksi vain seitsemän ja myös naisia? Jos löydämme näihin kysymyksiin vastaukset, on mietittävä ovatko samat syyt hyviä perusteluita nykyaikana vaikkapa meidän kulttuurissamme.

Millainen oli Jeesuksen aikainen maailma?

Pyhien kirjoitusten opettaminen oli sopivaa ainoastaan miehille. Erään rabbin kerrotaan sanoneen: "Mieluummin  poltan Pyhiä Kirjoituksia, kuin annan naisen lukea sitä julkisesti". Naisen toiminen Juutalaisessa yhteiskunnassa oli erittäin rajattua, nainen oli ihmisen jatkuvuuden keskiössä ja tuli siten vapauttaa lasten synnyttämiseen ja perheen omiin askareisiin. Joissakin nykyjuutalaisuuden haaroissa ollaan huomattavan suvaitsevaisempia. Rooman valtakunnan johtoon vaikutusvaltaiset naiset vaikuttivat miesten, esimerkiksi aviomiestensä ja poikiensa kautta.

Lyhyesti sanottuna Jeesuksen aikaisten naisten asema juutalais-kristillisessä ja yhteiskunnallisessa elämässä oli täysin erilainen verrattuna meidän yhteiskuntaamme, missä sukupuolen perusteella syrjiminen on rikos. Nainen on kelvollinen presidentiksi, johtajaksi ja esimerkiksi opettajaksi millä tasolla tahansa.

Jos Jeesus olisi valinnut naisapostoleita, se olisi toisaalta voinut olla selkeä viesti sukupuolten välisestä tasa-arvosta, mutta nostanut yhteiskunnalliset epäkohdat evankeliumin edelle. Jeesus ei tullut muuttaakseen maailmaa ulkoa päin vaan laskemaan perustuksen seurakunnalle, joka eräänä tuotteena muuttaisi maailman. Paavali sanoi olleensa juutalaisille ikään kuin juutalainen voittaakseen juutalaiset. Hän noudatti Herransa periaatteita. Jääräpäinen "totuuden esilletuominen" olisi Jeesuksenkin toiminnassa saattanut muodostua esteeksi keskeisen totuuden julistamiselle.

Aikamme suomalainen kristillinen seurakunta ei voi Jeesuksen esimerkkiin vedoten pienimmässäkään määrin puolustella sukupuoleen perustuvaa syrjintää, kuten pidättämällä sisaria seurakunnan johtajuudesta ja/tai opettajuudesta. Edellä esitetyn lisäksi muistettakoon, että apostolin tehtävänä oli toimia näkyvästi seurakuntien perustajana ja johtajana, joihin tehtäviin oli mahdottomuus asettaa naista tuon ajan tilanteessa. Jeesuksen ajan apostolin tehtävää ei voi sukupuolikysymyksen suhteen alkuunkaan verrata nykyajan vanhimmiston tai seurakunnan opettajan tehtävään.

Jessus sanoi: "Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa". Joh. 16:12 

Miksi Raamattu ei sano aina asioita selvin sanoin?

 Eikö Raamattu voisi sanoa suorin sanoin: Homous on kaikissa muodoissaan syntiä kaikkina aikoina kaikkialla. Samoin orjan pitäminen ja naisen pidättäminen sukupuolen perusteella mistä tahansa seurakuntavirasta.

Ainakin edellisen asteisilla suorilla kielloilla karkoitettaisiin  suuret ryhmät evankeliumin kuulolta. Jumala näki hyväksi, että kaikki ihmiset kutsutaan kuulemaan Sanaa ja löytämään sieltä sovitus ja pelastus. Evankeliumin kuuleminen johtaa ihmisiä katumaan syntejään ja tekemään niistä parannuksen. Parannus tarkoittaa mielen muutosta. Raamatulliseen parannukseen liittyy aina synnin tunnustaminen ja kääntyminen Jumalan puoleen."Niin on siis Jumala antanut parannuksen elämäksi." Jumala ei halunnut tehdä Raamatusta lakikirjaa, jota noudattamalla ihminen pelastuisi. Raamattu ohjaa ihmisen saamaan uuden sydämen. Se annetaan, kun ihminen huomaa ja tunnustaa tarvitsevansa sitä.

Jumalalle ei riittänyt se, että avioliitto pidetään kunniassa, ihmisruumis häpäisemättömänä, orjat vapaina ja naiset vapaina palvelemaan kutsumuksensa ja armoituksensa mukaisesti, ilman syrjintää. Jumalalle halusi johtaa kaikki pelastukseen, joka avaisi tien ennen muuta ikuiseen elämään ja tämän ohella myös nykyisen elämän korjaamiseen.

Vanhin ennen ja nyt

Vanhin oli raamatunajan yhteiskunnassa arvovaltaa nauttiva henkilö. Häneen piti voida luotaa tärkeitä päätöksiä tehtäessä. Naisilla ei ollut tälläistä arvostusta. Niinpä heidän asettaminen seurakunnan vanhimmaksi olisi ollut jokseenkin mieletöntä.

Miten nyt? Onko harvinaista, että nainen on yhteiskunnassa arvostetussa asemassa ja pystyy näin menestyksellisesti hoitamaan toimeensa kuuluvat velvollisuudet? Pääministeri, presidentti, koulutusjohtaja, ylilääkäri...?

On siis luonnollista, että Raamattu antaa vanhimpia koskevat ohjeet  "miesvanhimmille" ja diakoneille. Tosin muukin oheistus usein annetaan ikään kuin miehille, esimerkisi "autuas se mies".

Nyt ei ole tarvetta epäillä, voiko nainen olla johtajana saaden siihen yhteiskunnallisen hyväksymisen. Eri asia tietysti on, miten perinteisiin ja omavaltaisiin tulkintoihin jämähtänyt seurakunta pystyy mukautumaan Jumalan valintoihin sisarten kohdalla.

Perinteinen ja sen haastava lähestymistapa

Suomen helluntaiherätyksessä on enimmäkseen pitäydytty ns. perinteiseen raamatuntulkintaan.

Sitä kuvaava sanonta kuuluu: ”Me luemme Raamattua niin kuin se on kirjoitettu”.

Perinteisessä tulkintamallissa raamatunkohtien katsotaan olevan sovellettavissa sellaisenaan ilman tulkintaa. Tähän on tietysti paikallaan kysyä, onko mahdollista ymmärtää mitään tekstiä ilman tulkintaa, ja kuinka voi soveltaa tekstiä jota ei ymmärrä?

Edes Raamatun itsensä ilmoittaman kulttuurihistoriallisen taustan ei aina anneta ohjata tulkintaa.

Esimerkiksi se, mitä Paavali kirjoitti Timoteukselle silloiseen Efesoon kuuluu perinteisen näkemyksen mukaan meille käskynä sellaisenaan: ”Minä en salli että nainen opettaa enkä että hän vallitsee miestään.”

Perinteisesti Raamattua tulkitsevat eivät kuitenkaan aina jätä huomiotta historiallista taustaa, esimerkiksi jalkojen pesusta ja naisten päähinepakosta on luovuttu, myöskään pyhää suunantoa ei enää vaadita.

Toisessa tulkintamallissa otetaan huomioon myös se kulttuurihistoriallinen tausta, minkä puitteissa kukin raamatunkohta esiintyy.

Jokainen kohta Raamatussa on toki Pyhän Hengen inspiroimaa, mutta se on tulkittava Raamatun itsensä antamassa asiayhteydessä. Tällöin pyritään löytämään ns. ikuisia periaatteita, jotka ovat aina voimassa. Näitä periaatteita tulee soveltaa kunakin aikana ja kussakin kulttuurissa Raamatun kokonaisuuden hengessä.

Esimerkiksi Paavalin sanat Efesossa olevalle Timoteukselle opastavat ankarastikin pysättämään harhaoppeja ja opettajia, olivatpa ne miehiä tai naisia.

Arviointi:

Perinteinen tulkinta on johtanut naisten syrjimiseen seurakunnan opetus- ja johtamistehtävissä.

Mahdollisesti armoituksia on korvattu pelkällä inhimillisellä viisaudella ja koulutuksella.

Perinteiselle tulkinnalle lankeaa haaste osoittaa, etteivät naisen omaamat opettajan ja johtajan lahjat ole Jumalasta, tai ettei heillä niitä ole laisinkaan.

Perinteinen tulkintamalli jättää merkittävän osan Pyhän Hengen inspiroimasta tekstistä  huomiotta ja korvaa sen tulkitsijan omilla ennakkokäsityksillä, esimerkiksi olettamuksilla, että nainen ei saa tietyissä tilanteissa opettaa eikä johtaa.

Raamatun kohtia selitetään useilla eripuolilta Raamattua poimituilla irrallisilla jakeilla tai jaksoilla ilman niiden Pyhän Hengen antamaa kulttuurihistoriallista taustaa.

Perinteiseen tulkintaan tukeutuvat syyttävät muita malleja Raamatun opetusten purkamisesta, vaikka he itse panevat merkittäviä osia Raamatusta sivuun ja korvaavat ne omilla ennakkokäsityksillään.

Perinteinen tulkinta ei ole järjestelmällinen: Joissakin kohdissa huomioidaan kulttuurisidonnaisuus (jalkojenpesu, päähine, viini). Jotkut kohdat katsotaan puhuvan myös naisille, vaikka teksti kirjaimellisesti puhuttelee miehiä. (Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä. Esim. myös PS 1)

Opetuskieltoa ei noudateta järjestelmällisesti. Joissakin tilanteissa saakin opettaa, ja johtaakin. 

Kysymys: Onko Helluntaiherätys edennyt tehtävässään esimerkiksi jäsenmääräisesti 1980-luvun jälkeen? Olisiko tilannetta voinut auttaa se, että myös sisaret olisivat saaneet palvella kaikilla armoituksillaan? Tähän joku vastaa helpotuksesta huokaisten: ei olla juuri taaksepäinkään menty.

Maltillisuuteni rakoilee. Voimmeko me miehet puhtaalla omalla tunnolla nauttia siitä, että saamme kutsumuksemme mukaisesti palvella Jumalaa seurakunnissamme, ja samalla viis veisata siitä, että olemme sysänneet syrjään kenties saman verran lahjakkaita Jumalan kutsumia ja armoittamia sisaria? Emme ole päästäneet heitä edes kokeilemaan siipiään seurakunnassa. Pyörittelemme päätämme ja parhaillimmaan myönnämme, että jollakin voi olla kutsu, mutta ei tarvittavaa käytännön valmennusta.

Puolustaessani naisten asemaa seurakunnan johtajuudessa ja opettajuudessa, puhun myös kokemuksesta käsin: olen liki kaksi vuosikymmentä toiminut kouluyhteisössä, jossa 2/3 opettajista on naisia. Voin vain ihmetellä niitä opettajan ja johtajan taitoja, joita Jumala on heille antanut, enkä nyt puhu pelkästään lasten ja nuorten opettamisesta.

Miten me Jumalan seurakuntana, jonka tulisi olla esimerkkiyhteisönä maailman edellä uskallamme kulkea jälkijunassa, jolle maailma toimii Raamatun osoittaman tarkoituksen veturina näin ratkaisevassa asiassa?

1. Timoteuskirje 2:8-15 tiimoilta

Komplemantaristit jättävät huomiotta seikan, että jakeissa 8 ja 9 Paavali käyttää miehistä ja naisista monikkoa puhuessaan kaikille Efesoksen miehille ja naisille. Jakeessa 12 Paavali käyttää yksikköä, mikä voi merkitä sitä, että Paavali tunsi vastenmielisyyttä tietyn naisen opettajan tointa kohtaan silloisessa Efesoksessa. Huomattakoon myös, että samassa jaksossa miehiä kehotetaan rukoilemaan kädet ylhäällä joka paikassa, emme kukaan ajattele sen koskevan meitäkin esimerkiksi Keravan Prismassa asioissamme. Emme taida kieltää naisilta palmikoituja hiuksiakaan, ne olivat päinvastoin joitakin vuosikymmeniä sitten lähes pakollisia eräissä seurakunnissa (nutturat).

Komplementaristit ovat väittäneet, että mikäli Paavali tarkoitti vain tiettyä naista opetus- ja hallitsemiskiellon suhteen, hänen olisi pitänyt ilmoittaa se erikseen. 1. Timoteuskirje kuitenkin ilmoittaa syyn, miksi kirje ylipäätään kirjoitettiin: ”käskeäkseni eräitä kavahtamaan, etteivät vieraita oppeja opettaisi…” (1:3,4). Jakeesta 4:3 voinee päätellä, ettei käsitys avioliitosta, tai kenties miehen ja naisen roolista muutenkaan ollut kohdallaan. Kirje itsessään tukee egalitaristien käsitystä, jonka mukaan Paavali viittasi tiettyyn naiseen, jonka opettajuuteen liittyi ilmeisesti eräitä tuolle ajalle ominaisia Raamatun vastaisia käsityksiä. Oli tarpeen oikaista, ettei ihmisen alku suinkaan ollut Suuri Äiti (mahdollisesti Eeva), vaan Adam luotiin ensin. Autentein-sana (hallita) on ollut kääntäjille ongelmallinen, koska sille ei löydy kontrollitekstiä Raamatussa (se ei siis esiinny siellä muualla). Autentein on muun kirjallisuuden valossa voinut tarkoittaa esimerkiksi tyrannisoimista. Naisen, vaikka olikin miehen ezeriksi luotu, ei ollut lupa tyrannisoida miestä.

Kyseistä opetus- ja hallitsemis(tyrannisoimis)kieltoa voisi soveltaa aikanamme siten, että miehiä varoitettaisiin opetuksellaan tyrannisoimasta naisia ja syrjimästä heitä esimerkiksi vanhimman tai johtavan pastorin virasta. Tuollaisia opettajia voisi Paavalin Efesoon antamien ohjeiden pohjalta asettaa opetuskieltoon ja kehottaa heitä hiljaisuuteen, vaikkapa raamattukoulun alaisuuteen oppimaan.

Luomisen aikajärjestys olisi, hyvin omituinen perustelu -jos se sellaiseksi olisi tarkoitettu - naisen opetus- tai hallitsemiskiellolle. Eihän yleensä ensiksi luotu tai tehty ole kaikkein paras tai muita ylempi, eikö pikemminkin päinvastoin. Eiväthän kasvit ole kaloja ylempänä, eivätkä eläimet ihmistä ylempänä. Luomiskertomus kuvaa miehen henkilönä, joka tarvitsi avun, ezerin, aivan kuin Israel tarvitsi avun, ezerin, itsensä Jumalan. 1. Korinttilaiskirje, muistuttaessaan naisen vallasta (11:10) viittaa juuri naisen korkeaan (vähintään miehen vertaiseen) asemaan luomiskertomuksen ezerinä (11:9). Jos sanaan apu (ezer) liittyisi hierarkiaa, nainen olisi tällä perusteella miestä ylempi. Opettaja koulussa toimii oppilaan apuna, piispa toimii hiippakuntansa apuna, tuskin kumpikaan ovat viiteryhmiensä hierarkkisesti alempana.

Seurakunnan palvelija Foibe oli suuri apu (ezer) Paavalille.  Foibe ei ollut vain eräs uskova palvelija seurakunnassa, vaan nimenomaan seurakunnan palvelija*, työntekijä, niin kuin meillä muinoin seurakunnan johtajaa kutsuttiin. Hän ei ollut aputyttö, vaan prostasis.**

* uosan diakonon ths eklhsias, ei siis apo ekl... (eräs seurakunnasta, vrt. Joh. 11:1 (sigman päätemuoto ei onnistunut tähän))

** ezer, niin kuin Petri Paavola myöntää, vaikka kääntääkin sanan suomeksi vastoin Raamatun kontrollitekstejä.

Nais-kysymys yleensä

Mikäli kyseessä olisi kehällinen asia, voisi reaktioiden pelossa ehkä tyytyä nykyiseen käytäntöön, eli että naisilta evätään oikeus toimia seurakunnan vanhimpana tai johtavana pastorina. Ilmeisesti opettaminen jo hyväksytäänkin myös sitä perinteisesti vastustaneiden taholta. Kun kuitenkin kysymys on Jumalan oikeudesta armoittaa ja kutsua palvelijoita tehtäviin ja ihmisyyden olemuksesta luomiskertomuksen mukaisesti, en omantunnon vuoksi antaa asian vain olla. Miten rohkenemme iloita Jumalan armoituksesta palvellessamme häntä, kun samalla työnnämme naisia pois kutsumuksestaan, toiset tietäen tekevänsä väärin, toiset luullen tekevänsä oikein ja vielä Raamatulla käyttäytymistään  puolustaen. Eikö jo olisi aika hävetä ja tehdä kaikkemme tämän järkyttävän ja Jumalan valtakunnan työtä vuosikymmeniä hidastaneen epäkohdan poistamiseksi.

Kuten eräs professorini sanoi, nostettiin esille mikä tahansa harhaoppi, aina löytyy vähintään viisi raamatunkohtaa sitä tukemaan. Jehovan todistajat nostavat raamatunjakeita tukemaan käsitystään, ettei Jeesus ole Jumala, sylilasten kastajat tukevat oppiaan raamatulla. Naisen opetuskielto, jopa koulussa opettaminen voidaan perustella raamatunjaksoilla.

Jos lähdemme tutkimaan Raamattua sillä ennakkoasenteella, että se kieltää naista toimimasta johtavana pastorina tai vanhimpana, siihen löytyy useita raamatunjaksoja sitä tukemaan. Jos taas lähdemme Raamatun tutkimuksessamme kysyvällä mielellä, mitä Raamattu opettaa kutsumuksesta ja miehen ja naisen roolista eri seurakuntavirkoihin nähden, päädymme kenties hyvin erilaiseen lopputulokseen. Siinä noussee esille Kristuksen suvereenisuus seurakunnan alkuna (kefale, pää) ja loppuna johtaa seurakuntaa ja määrätä meitä itsekutakin eri tehtäviin seurakunnassa ilman seurakunnan ulkopuolisen tai sen sisäisen kulttuurin ohjaamia mielteitä.

Joiltakin osin erilaiset tulkinnat johtuvat myös siitä, tunteeko tulkitsija alkutekstejä, vai onko hän pelkästään enemmän tai vähemmän asenteellisten käännösten varassa. On myös muistettava, että sanakirjatkin paikoitellen heijastavat tiettyjä asenteita. Tästä yhtenä esimerkkinä A Greek-English Lexiconin painosten erilaisuudet pää-sanan käännösvaihtoehtojen suhteen.

Lyhyesti

Raamatunjakeet, kuten Room. 16:1,2;  1.Tim.2:12-14;  3:2,12; Tiit. 1:5,6. saattavat joillekin lukijoille puoltaa käsitystä, että vanhimman ja johtavan pastorin virkaan voi asettaa vain miehen. Joillekin, kuten minulle, nuo kohdat opastavat varomaan olemasta loukkaukseksi enempää seurakunnan ulkopuolella kuin sen sisälläkään, kehottavat huolehtimaan siitä, että harhaoppista on opastettava Jumalan Sanalla. Juutalaisten lakia ei saanut noin vain ohittaa ja varsinkin luomiskertomuksen päälaelleen asettaminen oli pahasta. Ajallemme eräänä sovelluksena loukkauksena olemisen karttamisesta voisi olla esimerkiksi se, että emme suvaitsisi keskellämme sukupuoleen perustuvaa syrjintää minkään seurakuntaviran suhteen.

Foibe

FOIBE OLI ARVOSTETTU NAINEN KENKREAN SEURAKUNNASSA

Olavi Kokkonen toteaa mielipidepalstalla (RV 21), ettei Room. 16:1-2 anna mitään kuvaa Foiben johtamisesta tai sijoittumisesta johonkin johtoportaaseen. ”Kahdesta jakeesta selvinnee jotakin vain hänen henkilökohtaisesta työstään seurakunnalle ja Paavalille. Sellainen ei vaadi mitään johtoasemaa”, Kokkonen toteaa. Noissa jakeissa Paavali kuitenkin suosittelee Foibea vastaanotettavaksi sellaisilla sanavalinnoilla, että en välty ajatukselta, että kyseessä oli seurakunnan keskellä merkittävässä tehtävässä oleva nainen, josta vastaanottavan seurakunnan oli syytä pitää huolta myös aineellisesti. Paavali täsmentää Foiben olevan Kenkreassa olevan seurakunnan diakoni, palvelija, ei siis vain yleisesti ”eräs (Kristuksen) palvelija Kenkrean seurakunnasta.”

Foibe oli erittäin suuresti arvostettu nainen seurakunnassa. (IRTSK). Hänen uskotaan toimittaneen Roomalaiskirjeen perille.

Paavali sanoo Foiben olleen hänelle ja seurakunnalle avuksi käyttäen sanaa prostatis. Kreikankielessä prostatis tarkoitti ainakin henkilöä, joka auttoi ja puolusti muukalaisia. Prostatis-sana esiintyy verbinä (proisteemi) 1 Tim.5:17:ssa. Siellä se merkitsee "hallita" seurakunnan vanhimman ominaisuudessa, joka teki työtä opettamalla ja saarnaamalla. Verbimuoto esiintyy myös Room.12.8:ssa ja 1 Tess.5:12:ssa, missä se tarkoittaa johtaa. Eräs sanakirja toteaa, ettei prostatis-sanaa, (joka ei esiinny muualla UT:ssä,) tule tulkita ”teknisesti, viitaten johtajuuteen”, argumentoimatta kuitenkaan miksi ei. Eräs runsaasti esimerkkejä sisällyttävä klassisen kreikan sanakirja tuntuisi välttämättä sisällytävän prostatis-sanaan ja sen johdannisiiin auktoriteettiä ja johtamista. Plinius nuorempi (104j.Kr.) kertoo, että hänen alueellaan kristillisen seurakunnan johtajina oli kaksi palvelijatarta, joita nimitettiin diakoneiksi.

Prostatis-sana on käännetty hepreankielisessä UT:ssä sanalla ezer, apu. Koska Eeva luotiin Aadamille ezeriksi, Petri Paavola väittää verkkosivullaan, että prostatis-palveleminen on ”auktoriteettien alle nöyrtyvää palvelevaa auttamista”. Niinpä Paavolan mielestä Foibe ei voinut olla seurakunnan johtaja. Paavola lukee oman käsityksensä naisen miestä alemmasta asemasta 1. Mooseksen kirjaan ja selittää siten Paavalin tekstiä Foibesta. Ezer-sana ei itsessään puhu alempiarvoisuudesta, koska Jumalaakin sanotaan VT:ssä Israelin ezeriksi.

Seikka, että jotkut sanakirjat, kuten Novumin sanakirja, pitävät diakonos-sanaa myös femiininä, voi perustua ennakkoasenteeseen, jonka mukaan Foiben seurakunnallista asemaa on väheksytty. Mainittu sanakirja tosiaankin kategorisoi diakonos-sanan sekä feminiiniksi ja maskuliiniksi. Feminiinistä esiintymää sanakirja ei kuitenkaan löydä muualta kuin Room. 16:1:stä. Sanakirjan toinen ehdotus, Room.16:27, ei sisällä koko diakonos-sanaa.

Kokkkosen syytös, että Hyvönen lisää tekstiin maskuliinisen artikkelin on aiheeton. Hyvönenhän vain ilmoittaa diakonon-muodon nominatiivin maskuliinisen artikkelin kanssa. Paavalin opetus seurakunnan johtajista on ristiriidassa Foiben aseman suhteen, mikäli oletetaan Paavalin opettaneen, että diakoni voi olla vain mies.

Teksteihin ymppäämistä ja eisegeesiä esiintyy. Omia käsityksiä on viety sanakirjoihin ja jopa alkuteksteihin. Omaperäisiin selityksiin joudutaan myös silloin kun johtamis-käsite kategorisoidaan omien ennakkoasenteiden valossa. Perinteinen näkemys hyväksyy naisen johtamisen ja opettamisen, kunhan se ei ole ”auktoriteetin omaavaa”, tai ”miestä hallitsevaa”, tai presbyteros-johtamista. Tämän tapaisia käsitteitä voi ymmärtää vain vahvalla ennakkoasenteella ja sittenkin niiden määrittäminen on erittäin vaihtelevaa selittäjästä riippuen.

Lähteitä: Exegetical Dictionary of the New Testament, A Greek-English Lexicon, Novum Testamentum Graece.